Melkein 2 viikkoa sitten kirjoitin, että olen huolissani painonpudotukseen liittyvästä pakkomielteestä enkä ottanut ehkä ihan tosissani aikomustani mennä salille nyt tässä(kään) elämäntilanteessa vain oman hyvinvointini eikä niinkään laihdutuksen vuoksi. No, tuon päivän jälkeen en ole käynyt kertaakaan salilla. Se ei ole todellakaan hyvä asia eikä oma valintani. Ensin tulivat järkyttävät menkat, parina ensimmäisenä päivänä ei yksinkertaisesti ollut mitään mahdollisuutta ajatellakaan liikuntaa. Ja sitten viime viikonloppuna iski tämä flunssa. Ylihuomenna tulee kaksi viikkoa ilman liikuntaa! Ja se alkaa tuntua kropassa. Ja varsinkin päässä. Eilen olisin halunnut käydä pienellä kävelylenkillä, mutta mies ei päästänyt. Piti minulle saarnan, että nyt pitää hoitaa ensin itseni täysin terveeksi ennen mitään liikuntaa, kun "tiedät itsekin mitä edessä on". Noniin, tiedänhän minä, nyt täytyy todellakin priorisoida niin, että ihan ensimmäisellä sijalla on alkava hoitokierros ja sen takia siis oma hyvinvointi.
Itsekseni eilen vähän kuitenkin venyttelin, tein muutamia punnerruksia, vatsarutistuksia ja kyykkyjä ennen saunaa. Ja voi järkytys, miten jäykkänä ja tukossa koko kroppa on! Uskomatonta, miten parissa viikossa jo tullaan alaspäin. Varsinkin, kun tämä kuluva viikko on mennyt melkeinpä maaten ja istuen. Ei tämä tämmöinenkään voi hyvää tehdä. Samaten tämä liikkumattomuus alkaa vaikuttaa jo muutenkin tiukilla oleviin hermoihin. Eilen oli ihan kamala kiukkupäivä. Masensi ja kiukutti vuorotellen ja meinasin räjähtää, kun sitä ei oikein voinut purkaa mitenkään. Lisäksi olin (ja olen edelleen) tosi väsynyt ja olo on kauhean voimaton. Huonosti on nukuttanut tällä viikolla, kun olen ollut kipeä, ja väittäisin myös liikunnan puutteen vaikuttavan siihen.
Suuri ihmetykseni aihe onkin, että paino ei ole noussut kuluneen kahden viikon aikana. En ole edes jaksanut juuri kaloreitakaan laskeskella, koska ajattelin, että huono omatunto ja kiukku vain pahenevat, kun liikkumattomuuden takia tavoitevaje jää joinakin päivinä varmasti saavuttamatta. Itse asiassa tällä viikolla paino on vähän laskenutkin viime viikon lukemista. Minä en nyt oikein ymmärrä tätä, mutta parempi tietysti näinpäin. Kyllä minä toivon, että ensi viikon aikana jo olisin sen verran hyvässä kunnossa, että pääsisin taas salille. Puregon-pistoksetkin alkavat tulevalla viikolla, ja niiden vaikutuksesta ei sitten taas tiedä. Joillakin saattaa mennä maha jo muutaman pistospäivän jälkeen niin kipeäksi, ettei voi liikuntaa harrastaa. Mutta kaikille ei käy niin.
Huomenna olisi sitten se kauan (3 viikkoa) odotettu 0-ultra. Onneksi mies lähtee mukaan aivoiksi ja korviksi. Minun pääni on nyt sen verran puuroa, että on hyvä kun mukana on joku, joka myös kuuntelee mitä lääkäri sanoo ja ehkä muistaakin polikäynnin jälkeen jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)