Aamusella kävimme polilla 0-ultrassa. Hyvältä näytti, eli munasarjat olivat lepotilassa ja kohdun limakalvo ohut 6 mm. Puregonin pistelyn aloitan ylihuomenna ja ensin pistän joka ilta annostuksella 150 IU sunnuntai-iltaan asti. Maanantaina 3.10. on sitten seurantaultra, jolloin katsotaan, miten follikkelit ovat alkaneet kehittyä ja täytyykö lääkeannostusta muuttaa. Torstaina 6.10. on toinen seurantaultra, jossa kehitystä seurataan ja päätetään punktiopäivä viikolle 41. Se kuulemma tehdään maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona. Nyt meidän hoitokortissa lukee selvä diagnoosikin: male factor only. Hoitomuodon kohdassa lukee ICSI, joten voi olla, etteivät ne IVF:ää lähde sitten edes yrittämään..? Ellei sitten jostain syystä punktiopäivänä miehen tulos olisi parantunut keväisistä.
Voisi kuvitella, että nyt olisin innoissani, kun vihdoin homma taas etenee. Mutta ei. Mies toi minut kotiin ennenkuin lähti töihin ja siitä asti olen vain itkenyt. Ja itsekin pitäisi tuossa vajaan tunnin päästä alkaa töihin lähteä. Mies nimittäin paukautti autossa kotimatkalla, että hän ei kyllä sitten enää tähän rumbaan lähde, ainakaan ihan heti. Olin aika yllättynyt, koska mielestäni hän on jaksanut tosi hyvin tämän ajan enkä ajatellut, että hänellä moisia ajatuksia on. Tai sitten se on nyt vain ohimenevää ketutusta. Kuulemma on niin rankkaa, kun on tämä vaikuttaa koko elämään ja minulla on paha olla ja se vaikuttaa sitten häneenkin. Täytyypä nyt sitten entistä enemmän toivoa ja stressata, että nyt tämän ensimmäisen hoidon pitäisi tuoda tulosta, jos kerran mietteet ovat tuollaiset. Voihan se olla, että se mieli vielä muuttuu ja tämä oli vain väliaikainen kiukunpuuska. Toivottavasti ainakin. Kipeäkin vielä olen, kurkku kipeytyi yöllä uudelleen ja imusolmukkeet kaulalla arkoina. Kävin sairaalalla samalla otattamassa labrassa tulehdusarvot verestä sekä nielunviljelyn. Töihin meinaan silti tänään mennä, vaikka sekä psyykkinen että fyysinen kunto ovat nyt aika heikoissa kantimissa. Toivottavasti en ala töissä vollottaa. Ja toivottavasti se Puregon auttaisi kohottamaan mielialaa!
Toivottavasti on ohimenevä mieliala hoitojen suhteen miehellä ja aika rauhoittaa tilannetta. Ehkä diagnoosi "male factor only" vaikutti sen hetken ajatuksiin? Mutta voisi jopa ajatella, että raskautumista ajatellen ennuste on hyvä, kunhan vaan hedelmöittyneitä munasoluja saadaan. Meillähän tilanne on toisinpäin, miehessä ei ole todettu mitään vikaa, olemme siis selittämättömiä, jos/kunnes vika minusta löytyy...
VastaaPoistaTsemppiä Puregon-pistoksiin! Itselläni ainakin sujuivat ongelmitta, vasta punktion jälkeen alkoi kamala turvotus.
Parempi noin päin, että vika on miehessä. Silloin on suuret mahdollisuudet, että kun hedelmöitetty alkio saadaan laitettua oikeaan paikkaan, niin se tarraa lujasti kiinni.
VastaaPoistaMeillä maaliskuussa punktiossa saatiin kypsiä munasoluja 10 kappaletta. Miehen tavaran liikkuvuus oli sen verran huonoa, että ottivat varman päälle ja tekivät ICSI:n. 5 hedelmöittyi ja lähti jakautumaan. Tuoresiirrosta tärppäsi, mutta se todettiin ekassa ultrassa rv 7 tuulimunaksi ja pari viikkoa myöhemmin tehtiin lääkkeellisen tyhjennysyrityksen jälkeen kaavinta. Sitten tuli pakollinen kropan toipuminen ja sen jälkeen vielä kesätauko ja PAS:iin päästiin elokuun lopussa. En ikinä olisi uskonut, että sekin voisi tärpätä, mutta niin vaan kävi. Nyt odotetaan suurella kauhulla ekaa ultraa, joka on 2 viikon päästä tiistaina. Kääk.
Eka pistos on inhottavin, eikä se toinenkaan päivä vielä mikään mukava ole, mutta sen jälkeen alkaa sujua rutiinilla. Kyllä sitä välillä tuli aika narkkariolo, kun linnoittautui sohvan nurkkaan itseään pistämään ilta toisensa jälkeen. Puregonin annostelu ja pistäminen on niin lasten leikkiä verrattuna Pregnyliin. En pysty ymmärtämään miksi siihen ei ole saatu kehitettyä valmista ainetta pistettäväksi, vaan pitää itse sekoitella ja pistää isolla neulalla. Itselläni sinne ruiskuun jäi iso ilmakupla, enkä saanut sitä millään pois sieltä ja kuitenkin varoitettiin, ettei ilmakuplia saisi olla. :( Sieltä alkoi tulla jo nestettä, joten pakko se vaan oli pistää, vaikka kupla olikin joukossa.
Voimahalit! Tuntuu kyllä siltä, että miehen kommentti on ollut joku kiukuspäissään päästetty sammakko... Hermot varmasti kireät myös siellä suunnassa. Hyvä juttu, että nyt kaikki oli silleen kun pitikin siellä masussa, siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.
VastaaPoistaKiitos rohkaisevista kommenteistanne! Kyse oli kuin olikin ainakin osaksi väärinkäsityksestä. Illalla kun tulin töistä, juttelimme asiasta ja mies sanoi tarkoittaneensa, ettei tosiaan halua toistaa hoitoa ihan heti. Hän oli tarkoittanut aikaa kuukausissa eikä niin, etteikö ikinä enää. Kun sanoin, että ei sitä mahdollista toista hoitoa tehdäkään kuin vasta keväällä kun tässähän tulee vastaan polin joulutauot ja muut enkä todellakaan itsekään jaksaisi heti perään samaa rumbaa. Hänen mielestään kevät on jo eri asia. Eli kyse oli, kuten niin monesti muulloinkin, tulkintaeroista jne. Lisäksi tunnen itseni tällä hetkellä aika täydelliseksi sekopääksi, minulle ei oikein asiat mene perille nyt ja näköjään teen ihan omia tulkintojani toisten sanomisista. Huhhuh.
VastaaPoistaAlice, minä ajattelen, että olisi ollut helpompaa, jos minusta olisi vikaa löytynyt ja miehellä olisi ollut kaikki kunnossa. Naisia on kuitenkin helpompi hoitaa ja parhaassa tapauksessa raskautumiseen riittää ovulaation induktio. Miestä kun ei voi kuitenkaan mitenkään hoitaa... Toki silloin, kun ollaan selittämättömiä, tilanne on ihan eri. Eihän siitäkään ole täysin varmuutta, onko munasoluissani jotain vikaa, mutta kaipa niitäkin tutkitaan vielä sitten punktion jälkeen.
Annika, huhhuh, kun te olette joutuneet kokemaan kovia... Varmasti ultra jännittää, minä pidän teille kovasti peukkuja! Olisi mukava kuulla sitten, mitä siellä näkyy. Minä en niinkään sitä pistämistä pelkää, lähinnä että onnistunko jotenkin söhläämään sen kynän kanssa. Pregnyliä olen kahdesti pistänyt viime keväänä ja Menopuriakin muutaman kerran. Ja sitten se Procren 3 viikkoa sitten. Kyllähän tuon kynäsysteemin pitäisi olla varmaan helpompi.
Ursula, halit takaisin!