Desperate housewife

Pakko taas kirjoittaa, kun se kuitenkin edes vähän helpottaa. Nyt pari päivää on mennyt aikamoisen alakulon vallitessa. Alan olla varma, että Synarela tekee tepposiaan. Mistään itseeni tunkemista hormoneista en ole vielä selvinnyt ilman mielialaoireita. Kai minä olen sitten mieleltäni sen verran herkkä, että reagoin voimakkaasti hormoneihin. Näistä lamautuslääkkeistä Procrenin kanssa viime syksynä oli kuitenkin vähän erilaista. Silloin olin enemmän kiukkuinen ja vihainen, tosin loppua kohti ennen Puregonin alkamista sekin alkoi laantua alakuloon ja masennukseen päin. Nyt on ollut oikeastaan vain tuota alakuloisuutta, epätoivoisia fiiliksiä ja aika rankkojakin masennuskohtauksia.

Myös väsymys on astunut kuvaan mukaan eikä oikein mikään taas jaksaisi kiinnostaa. Olen nukkunut öisin melko levottomasti. En ole viime aikoina varsinaisesta unettomuudesta kärsinyt (ja nyt koputan puuta!), mutta uni on ollut levotonta ja olen nähnyt paljon painajaisia ja ahdistavia unia. Kuten, että minä vuodan verta hirveät määrät ja kukaan ei kuule kun huudan apua. Tai teen raskaustestejä ja niistä mistään ei ota selvää, kun viivat menevät miten sattuu ja ne ovat sateenkaaren kaikissa väreissä. Tai että olen uppoavassa laivassa. Ja niin edelleen. Uniini tulevat siis tähän hoitoon ja raskauteen liittyvät pelot sekä maailmalla tapahtuvat asiat. Viime yön unta en muista, mutta siinäkin oli todella ahdistava tunnelma. Heräsin yöllä klo 3 hikisenä ja päällimmäinen tunne oli kauhu. Onneksi sain kuitenkin taas unta. Aamulla herätessä olin väsynyt, ja olen edelleenkin. Aamu on ollut itkuinen ja masentunut. Haluaisin mennä peiton alle märisemään ja viettää siellä koko päivän. Niin itsesäälissä kieriskelyä tämä nyt on, että ihan hävettää tunnustaa. Pakko vaan taas yrittää jostain kaivaa motivaatiota opiskeluun. Päiväksi siinä riittää hommaa, kun vaan pääsisin alkuun... Lisäksi alkuillasta on luvassa kahden tunnin videoluento, jotenkin pitäisi jaksaa siihenkin keskittyä. Pitääkin keittää iso kuppi kahvia, että pysyn hereillä.

Kevyt-projekti ei nyt etene niinkuin olin suunnitellut. Paino on noussut tällä viikolla. On turvonnut olo. Ok, menkat ovat päällä ja se varmaan turvottaa. Synarelan sivuoirelistassa on myös mainittu turvotus ja painonmuutokset. Eikös olekin kiva lääke?? Paineita överilaihduttamiseen siis nyt on, mutta en uskalla nyt sellaista tehdä, vaikka paino nousisikin vähän. Toissapäivänä salilla sain jostain syystä takareiteni tosi kipeiksi. Eilen kävin 1,5 tunnin kävelylenkillä ja se jumiutti niitä lisää. Tänään oli tarkoitus käydä juoksumatolla, mutta taidan pitää huilipäivän. Jospa ne reidet nyt palautuisivat ja pääsisin huomenna salille. Muutenkin on kyllä nyt niin voimaton olo, että en jaksaisi varmaan kunnon treeniä edes tehdä.