Synarelasta ja motivaatio-ongelmasta

Synarelaa sumuttelen nyt kolmatta päivää eikä oireita taida vielä olla. Toivottavasti asiainlaita pysyykin näin. Paitsi aina suihkeiden jälkeen alkaa armoton nenänkutina ja joudun tosissani tekemään töitä, etten aivastaisi! Tuskaa. Lisäksi ainetta valuu aina kurkkuun, hyi että on pahaa! Mietinkin, että haittaako se nesteen valuminen, meneekö sitä sitten hukkaan ja lääke menettää tehoaan? Imeytyykö se sieltä kurkustakin vai meneekö ihan hukkaan? Tätä pitääkin muistaa kysyä torstaina, kun menen polille (terapeutti)hoitajan kanssa keskustelemaan. Eilen kyllä salilla hikosin kuin pieni sika, mutta se nyt saattoi johtua ihan vain treenistäkin.

Minulla on motivaatio-ongelma. Nyt pitäisi opiskella, mutta minä en vain jaksa keskittyä. Teen mieluummin kaikkea muuta: hääräilen kotona, roikun netissä, keksin vaikka mitä pientäkin muuta asiaa, ettei tarvitsisi alkaa lukea tai kirjoittaa "casea". Mutta kohta on taas se tilanne, että on niin pakko, jotta iskee hirveä stressi ja sitten ihan paniikissa luen ja kirjoitan ja puuh. Kun työt loppuivat, kotona päivät pitkät oleilu saa ajatukset usein hiipimään lapsettomuusasioihin ja varsinkin tulevaan hoitoon, ja keskittyminen johonkin tylsään opiskelukirjaan on aivan mahdotonta. Minun elämässäni vain on nyt yksi asia, joka hallitsee koko elämää.

Kevyt-projekti on ollut tosi kiva siinä mielessä, että siitä olen saanut muutakin ajateltavaa. Mutta kun se on sellaista omaa itseä koskevaa asiaa ja yhteisöllistä ja toiminnallista, on siihen helpompi keskittyä. Opiskelu (ja varsinkin keskittyminen lukemiseen) on nyt juuri sellaista toimintaa, johon en vain jaksa motivoitua, kun ajatukset lähtevät heti harhapoluille. Ja sitten on huono omatunto ja ahdistus siitä, kun asiat eivät etene. Tiedän, tiedän, eihän tässä ole kyse kuin siitä, että pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa toimia. Eikä mitään muttia. Mutta silti mutta!