Ensimmäisessä ultrassa käyty. Taas on käynyt niin, että follit ovat alkaneet kasvaa hitaanlaisesti. Lääkäri ei ensin edes sanonut, montako siellä näkyy, sanoi vain, että jotain siellä on, mutta aika vähän. Kysyin sitten suoraan, että montako, niin vastaus oli, että ehkä 4-5. Sain ohjeeksi jatkaa nyt tuolla 200 IU:lla Puregonia ja perjantaina katsotaan uudestaan. Kyllä minä siinä kyyneleitä nieleskelin, olin niin pettynyt. Vaikka en uskaltanut paljon toivoakaan, niin silti. Kerroin myös huonosta olosta, ruokahaluttomuudesta ja univaikeuksista. Ne voivat kyllä ainakin osaksi johtua hormoneista. Kyllähän se lääkäri vakuutteli, että tässä on vielä monta päivää aikaa follikkeleilla kasvaa. Mutta jotenkin vaan tämä nyt alkaa tuntua viime syksyn ICSIn toisinnolta. Pelkään ja jännitän nyt perjantaita. Jotenkin pitäisi sinne asti jaksaa.
Nyt jos koskaan oli kyllä oikea aika päästä polin terapeutti-hoitajalle heti tuoreeltaan. Siellä minä itkin ja kerroin, miten väsynyt olen ja kuinka synkältä kaikki tuntuu. Aika pohjamudissa käytiin ja terapeutti oli kyllä melko huolissaan jaksamisestani. Nyt minun tärkein tehtäväni olisi pitää huolta siitä, että syön tarpeeksi ja lepään ja elän päivä kerrallaan perjantaihin. Ei saisi nyt vaatia itseltään yhtään liikaa. No, opiskeluja minun on pakko tehdä, mutta nyt täytyy olla itselleen armollinen ja tehdä vain sen verran kerrallaan, kun hyvältä tuntuu eikä väkisin. Sain kyllä taas positiivista energiaa kuitenkin, kun terapeutti minulle sanoi, että onhan siellä kuitenkin nyt jo ne 4-5, ja tässä on kuitenkin vielä viikko kasvatteluaikaa. Onhan se parempi kuin vain yksi tai ei yhtään. Pohdin myös sitä, että miksi lääkäri ei nostanut Puregonin annostusta, vaikka noin huono alku on. Sitten sain keskustellessamme ihan itse ajatuksen, että jospa hän ei katsonut sitä tarpeelliseksi. Tuosta en tullut lääkäriltä itseltään kysyneeksi, kun olin jotenkin lamaantunut siellä käynnillä. Mutta luulisi, että jos lääkäri olisi ajatellut, että tuolla annoksella ei kasvua tapahdu, olisi annosta nostettu. Ja tämä on nyt se oljenkorsi, josta aion pitää tiukasti kiinni perjantaihin asti. Jos en keksi mitään muuta positiivista, niin yritän muistaa tuon. Unettomuutta täytyy nyt seurata ja jos ei siinä parempaan suuntaan mennä, täytyy jotain asialle tehdä ja keskustella lääkärin kanssa. Minä en todellakaan haluaisi mitään lääkkeitä, kun olen kerran päässyt kaikista mielialalääkkeistä sun muista niihin viittaavista eroon, en haluaisi koskaan enää joutua niitä käyttämään. Tämänkin sanoin terapeutille. Mutta katsotaan nyt, miten tämä tästä etenee.
Nousin aamulla taas klo 4, ja nyt olen kauhean uupunut. Lisäksi tuo polikäynti ja varsinkin terapeutilla tunteiden, pelkojen ja kaiken sen muun läpikäyminen väsyttää lisää. Ehkä minä nyt vedän henkeä hetkisen, tirautan vielä pienet itkut ja sitten katson, tuleeko opiskelusta tänään mitään.
Ainiin, muistakaahan, että tänään tulee illalla telkkarista Hiljaa toivotut! Minä olen sen jo leffassa nähnyt ja nyt aion tallentaa digiboksille. Oman mielentilani vuoksi en sitä nyt pysty kyllä katsomaan, mutta joskus myöhemmin sitten.
Voi että, oisin minäkin toivonut parempia uutisia, mutta ei tuo 4-5 kuitenkaan ihan tajuttoman huonosti ole, jos ne saadaan kypsytettyä tasaisesti ja kypsiksi asti :)
VastaaPoistaJa mun ymmärtääkseni lennosta ei voi ihan hirveästi korottaa noita lääkeannoksia, koska voivat vaikuttaa solujen laatuun heikentävästi. Ennemmin kasvatellaan hitaasti pienillä annoksilla ja pidempään, kuin nostetaan annosta.
Huh huh, aikamoinen päivän aloitus. No onneksi on vielä aikaa kasvatella. Toivotaan, että perjantaina näyttäisi paremmalta.
VastaaPoistaItselläni oli ilmestynyt ekan ultran jälkeen muutama folli lisää, joten ei tuo tilanne mikään toivoton ole. Ihme kyllä ettei lääkäri lisännyt annostusta. Olen kuullut myös sellaisia tapauksia, joissa hoito on meinattu lopettaa kesken ja sitten kuitenkin on jatkettu ja yhtäkkiä ollaankin saatu paljon munasoluja punktiossa. Pidetään peukkuja!
VastaaPoistaToivottavasti nuo 4-5 kasvavat kypsiksi hienoiksi soluiksi, jospa sieltä perjantaina löytyy sitten muutama folli lisääkin. Hyvä juttu että pääsit juttelemaan tuoreeltaan hoitajalle, vaikka aamusi oli varmasti toisenlainen kuin mitä oli toiveissa :( Paljon voimia sinulle tähän viikkoon ja perjantain odotukseen!
VastaaPoistaTekstiä lukiessa tuli mieleen, että loppua kohti aloit jo itsekin löytää toiveikkuutta kaikesta huolimatta :) Ei se tilanne varmasti vielä huono ole ja luotetaan siihen, että lisää tulee ja vaikkei tulisikaan niin noista saataisiin oikein täydellisiä yksilöitä jotka saadaan vielä hedelmöittymään. Koitat vain pitää kiinni näistä toivon rippeistä! Ja tuohon uniongelmaan, kokeilepa juoda iltaisin jotain kamomillateetä, jos se rauhoittaisi. Itselläni kun oli nuorempana paniikkihäiriöitä niin sain sillä jotenkin itseni rauhoitettua. Ja sitten mulle määrättiin jotain lääkettä, joka oli väsyttävä allergialääke, ei siis unilääke ollenkaan, mutta söin niitä vain 1-2 kertaa ja en enää tarvinnut kun päätin, että selviän ilman niitä, vaikka apua olikin. Mutta sellaista kannattaa kysyä jos tarvetta tulee.
VastaaPoistaVoi, kumpa voisi jotenkin sun arkea nyt keventää! Kai se on vaan niin, että toivoa pitäisi yrittää pitää yllä keinolla tai toisella, muuten mieli mustuu. Mutta millä sitä sitten jaksaa pitää yllä vuodesta toiseen tai edes kuukaudesta toiseen?Toivon kuitenkin, että sulla alkaa valoa näkymään tunnelin toisessa päässä ihan just nyt kohta!
VastaaPoistaMuistaakseni mullakin näkyi aikoinaan (silloin kauan kauan sitten) ekassa ultrassa vain muutama folli, mutta ultralla ei näe niitä ihan pieniä. Punktiossa kuitenkin tuli ihan hyvä saalis.
VastaaPoistaRauhoittumiseen ja unen laadun parantamiseen yhdyn Vilkkaan ideaan kamomillateestä. Siihen voi lisätä sitruunamelissaa, joka myös rauhoittaa, lisäksi se auttaa ruuansulatusperäiseen vatsakipuun mitä aiemmin valittelit.
Mä luotan nyt suhun, että tuotat niitä munasoluja meidän molempien edestä. Töihin siitä nainen! ;)
Jadekivi: toivottavasti kypsyvät. Ja olen kyllä kuullut tarinoita siitäkin, että ekassa ultrassa olisi ollut vain muutama ja sitten seuraavassa onkin ollut tuplamäärä. Mutta minä tietysti nyt vertaan tätä hoitoa siihen viime hoitoon, koska ajattelen tämän menevän just samalla tavalla... :/
VastaaPoistaHelmi, joo on kyllä ollut ihan tajuttoman rankka päivä. Oon nukahtamaisillani, mutta yritän vielä vähän valvoa, jos sitten aamuyöstä nukkuisin paremmin.
Annika, kyllähän sillä lääkärillä varmasti joku peruste tuolle on ollut, ettei annosta lisätty. Harmittaa niin vietävästi, kun en kysynyt sitä vastaanotolla. Perjantaina pitää yrittää muistaa. Tämä lääkäri on kuitenkin minulle se tutuin ja luotan kyllä, että hän tekee päätökset niinkuin parhaaksi kohdallani näkee. Ei kai tässä ole juuri vaihtoehtoja kuin yrittää vaan luottaa.
Helmikäs, kiitos, toivotaan toivotaan. Kun edes nuo nyt bongatut kypsyisivät kunnollisiksi... Ja lisääkin saisi mieluusti tulla.
Vilkas, kiitti tuosta kamomillatee-vinkistä! Pitääpä joskus testata. Vitsit kun te muut jaksatte uskoa minunkin puolestani! Minulla vaan tosiaan painaa taustalla se syksyinen kokemus ja kun nyt merkit ovat samansuuntaiset kuin silloin, en paljon uskalla toivoa...
Nappi, noin juuri terapeuttikin sanoi tuosta arjen keventämisestä. Tai sanoi suoraan, että nyt pitää keventää, antaa itselle aikaa lepoon. Kuvailin hänelle, että pääni sisällä on nyt joku häkki tai lukko, joka ei aukea ja siitä ei ole nyt ulospääsyä. Ahdistuneisuuttahan tuo lienee on.
Kerttu, oot ihana <3! Kyllä kyllä, minä _lupaan_ tehdä parhaani, että niitä munasoluja nyt tulisi... Voi kun se vaan olisikin minun käsissäni. Kun niitä voisikin vaan käskeä toimimaan halutulla tavalla. No sehän nyt olisikin ihan liian helppoa. Kun on vaikeaa tämä lapsenteko, niin olkoon sitten vaikeaa ja kunnolla. Sulla on muuten paljon noita ihania kasvis ja yrttivinkkejä. Minua kiinnostaa jollain tasolla vanhat parannuskeinot (joskus siitä olisi poltettu roviolla) ja yrtit. Joskus jos on aikaa, haluaisin niistä vähän lukea ja jotain konstejakin opetella.
Kiitos teille taas tuesta, ehkä minä nyt voin mennä vähän paremmalla mielellä unten maille. <3
Toivoisin myös kovasti voivani keventää sun taakkaa, mutta onneksi jo piristyit ainakin pikkasen. Peli ei todellakaan ole vielä menetetty, jos ne kaikki 5 kehittyisi ja hedelöittyisi ja jakaantuisi, niin kyllä niillä kummasti varmasti lapsia tehdään! Nyt vaan yrität ottaa iisisti ja kasvattelet niitä munasoluja.
VastaaPoistaMä jäin miettimään, että tehtiinkö edelliskerralla myös Puregonilla? Mikseivät kokeilleet jotain toista lääkettä, jos kerta Puregonilla oli viimeksi huono vaste? VAi onkohan ne kaikki sitä samaa, mutta vaan eri nimisiä?
No, sitä on nyt turha pohtia. Nyt keskityt vaan tähän. Tsemppiä!
Kiitos Tuulari! Ei tässä nyt tosiaan auta muuta kuin toivoa, ei tässä vaiheessa tulokseen voi juuri itse vaikuttaa. Ja sehän se turhauttavaa onkin. Joo, viimeksikin käytettiin Puregonia. Lääkäri vaihtoi tuota jarrulääkettä (viimeksi oli Procren-piikki, nyt Synarela-sumut) ja sanoi, että voi olla kyse siitäkin. Puregonista sanoi, että aloitetaan isommalla annostuksella, jos se laittaisi munasarjat töihin. No, niin ei nyt kuitenkaan ilmeisesti käynyt. Olen jo päättänyt, että jos tämä hoito menee samalla tavalla kuin viimeksi, aion ottaa puheeksi, että voiko olla niin, että pitkä kaava ei sovi minulle. Jos ne jarrut voivat vaikuttaa niin, että ne jarruttavat liikaa munasolujen kehittymistä? Voisiko sitten kokeilla sitä lyhyttä kaavaa... Mutta katsotaan nyt tämä hoito ensin loppuun.
VastaaPoistaT. Neljän jälkeen taas herännyt väsynyt Rowan