Eilen illalla iski ihan kamala viha ja kiukku päälle. Tuntui, että haluaisin rikkoa jotain. Haukuin kaikki Idols-kokelaat ja manasin rasittavat "äitien tekemää ruokaa" -mainokset alimpaan helvettiin. Miehelle sanoin, että minun tekisi mieli lyödä munasarjojani, kun ne eivät toimi niinkuin me haluaisimme. Mies ei antanut siihen lupaa :D. Hän alkoi analysoida, että olen viikonlopun aikana täyttänyt selvästi kriisin merkit: suru, epätoivo, ja viha. Kaikki vuorotellen. Ja siellä välillä pienet toivonpilkahdukset, kunnes sukelletaan taas murheenlaaksoon. Illalla pikkuisen vetelin Gymstickillä hauiksia, että sain enimpiä agreja purettua. Mutta alkoipa jomottaa munasarjoihin. Jomottelua on ollut pitkin viikonloppua ja on vieläkin.
Soitin aamulla polille ja halusin kuulla vielä, mitä se lääkäri oli perjantaina minusta kirjoittanut. Eli niin se oli ollut, että oikealla 14mm + 11 mm + 10 mm follikkelit ja vasemmalla yksi iso puhjennut. Ja limakalvo hyvin kehittynyt. Oli laittanut suunnitelman, että antagonistihoito seuraavaksi ja lähdettäisiin liikkeelle Primolutilla, jolla siis kai tasataan kuukautiskierto sopivaan ajankohtaan. Sitten pistokset (edelleen Puregon?) ja jarrupiikit (Orgalutran?). Kysyin hoitajalta myös, että pitäisikö hormonikokeet ottaa uudestaan ja hän sanoi, että voin kysyä sitten lääkäriltä kun menen hoidon suunnittelukäynnille. Onneksi siellä oli puhelimessa tämä hoitaja, joka toimii myös terapeuttina ja sain häneltä uskonvahvistusta. Harmi, kun ei ollut mahdollista siirtää aiemmaksi sitä meidän seuraavaa tapaamiskertaa, mutta onneksi se sentään on varattuna. Kysyin liikunnasta (tarkoituksenani oli lähteä tänään juoksumatolle purkamaan mieltä) ja sain kyllä jyrkän toppuuttelun, että munasarjat kaipaavat lepoa stimulaation jäljiltä. Vakka hoito keskeytettiin, munasarjat ovat silti olleet kovilla, ja nyt pitää ottaa iisisti, kunnes olo tuntuu siltä, että voi huoletta aloittaa liikunnan.
Nyt tässä sitten odotellaan seuraavia menkkoja, joiden kai pitäisi alkaa joskus 2 viikon päästä. Sitten voin varata ajan polille hoidonsuunnitteluun. Ei tässä nyt muu auta kuin yrittää nostaa pää pystyyn ja jaksaa mennä eteenpäin. Tai sitten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä? Syvä huokaus.
Voi ei! Ei tässä näin pitänyt käydä. :( En löydä sanoja, joilla osaisin lohduttaa.
VastaaPoistaEi tämän tosiaan pitänyt mennä näin. :( Olen niin kamalan pahoillani teidän puolesta.
VastaaPoistaSuuttumus on kyllä tuttu tunne täälläkin. Tuntuu että oma kroppa on tuottanut pettymyksen. Olen myös miettinyt että joko uskaltaisi lähteä kunnon hikilenkille, tekisi niin mieli päästä kiusaamaan kroppaa tämän pyörityksen jäljiltä. Vaan ehkäpä on tosiaan hyvä vielä odotella hetki ja kuulostella omaa oloa. Stimulaatio on kuitenkin melkoinen koettelemus kropalle, munasarjoille varsinkin.
Toivon todella että aika kuluisi nyt nopeasti ja pääsette pian uuteen hoitoon. Tarkoittaako antagonistihoito lyhyttä kaavaa? Suunnitelma kuulostaa kyllä hyvältä. Voimia voimia voimia! *halaus*
Annika, ei pitänyt käydä näin, ei... Eihän tässä oikein sanat autakaan, riittää kun tietää, että ei ole yksin. Kiitos tuesta!
VastaaPoistaHelmikäs, voi meitä kovan onnen sotureita... Ihmeellistä, että meillä kävikin yhtä aikaa melkein samalla tavalla. Kyllä, antagonisti tarkoittaa lyhyttä kaavaa. Tosin vähän netistä lueskelin siitä ja ei kyllä hirveesti rohkaissut, tuntuu että pitkällä kaavalla saadaan enemmän muniksia kuitenkin. Pitäs nyt yrittää pysyä erossa kaikista noista tutkimuksista sun muista, ne vaan lisää ahdistusta... Kovasti jaksamista ja voimia sullekin! Halaus!