Tällä viikolla liikuntaa tuli harrastettua vain neljänä päivänä:
Ma: Cross trainer 24 min., juoksumatto 32 min.
Ti: Cross trainer 20 min., kuntosali 57 min.
Ke: Cross trainer 20 min., juoksumatto 34 min.
Pe: Cross trainer 20 min., kuntosali 1 h 8 min.
Yhteensä: 4 h 38 min. Kaloreita kulutettu liikunnalla peruskulutuksen vähennyksen jälkeen -1880 kcal.
Salilla tuntui, että kehitystä on tapahtunut, mutta perjantaina otin tarkoituksella jo vähän rauhallisemmin meneillään olevien stimulaatiopistosten takia. Ruokailut ovat menneet päin mäntyjä. Aiemminkin jo valittelin ruokahaluni puutetta, ja kalorivajeeni on jäänyt liian isoksi. Kyllä minulla nälkä on ja hyvä ruokakin maistuu hyvälle, mutta yksinkertaisesti ei tee mieli. Eilen olin aika huonossa kunnossa yliväsymyksen ja energiavajeen takia. Kun kävimme viikonlopun ruokaostoksilla isossa marketissa, minulla oli vain koko ajan paniikinomainen halu päästä pois sieltä kotiin sohvalle makaamaan. Suklaa kyllä maistui! Ja ostin sen Nutella-purkinkin tulevan viikon varalle. Mieheni on nyt viikonloppuna huolehtinut minusta kiitettävästi. Teki burritojakin (hehe, tosi kevyttä :D), kun minä niistä niin tykkään. Tänään on ollut jo vähän parempi olo, kun olen saanut syötyä (pakolla) jo paremmin ja olen levännyt koko viikonlopun. Tunnen itseni ihan idiootiksi: aikuinen ihminen ja miten voi joku perusasia kuin syöminen ja nukkuminen olla näin vaikeaa? Tiedän, että minun pitäisi ottaa nämä asiat huomenna polilla puheeksi ja kertoa lääkärille, mutta jotenkin hävettää vaan niin paljon. Miten kolmekymppisellä voi olla tällaisia ongelmia? Vaikka olisikin vaan väliaikaisia ja ainakin osittain hormoneista johtuvia. Silti minusta niin noloa.
Minun Kevyt-projektini varmaankin nyt jää vähän taka-alalle pariksi viikoksi. Katsotaan nyt, mitä ultrassa huomenna näkyy ja mitä lääkäri sanoo. Minulla ei ole oikeastaan kummoisia tuntemuksia Puregonista vielä ollut, ja kyllähän se pelottaa, että onko tuolla munasarjoissa mitään tapahtunut. Olen siis pistänyt nyt 3 x 250 IU ja eilen 200 IU. Ilmavaivoja vaan on ollut aika paljon. Ehkä ihan pikkuisen on nyt tänään iltapäivällä ollut paineenomaista tunnetta, mutta kun en minä tiedä onko se vain sitä ilmaa vai sitä, mitä toivoisin sen olevan. Huominen jännittää siis tosi paljon. Onneksi minulla on ultrakäynnin jälkeen varattu aika myös polin terapeutti-hoitajalle, joten pääsen purkamaan tuntojani heti tuoreeltaan. Mieskin lähtee aikaisin aamulla sinne reissuun, joten tuki tulee varmasti tarpeeseen.
Hienoa, että sinulla on terapeutti josta selvästi on sinulle hyötyä! Toivottavasti siellä olisi monta köllöttelijää odottelemassa ultraa.
VastaaPoistaAi siis 'vaan' neljänä päivänä on tullut liikuttua;) Camoon, sehän on todella hyvin! Unohdat nyt tuollaiset ankarat ajatukset itseäsi kohtaan! En minäkään liiku tuon enempää viikossa, kun ei yksinkertaisesti ehdi, eikä jaksa:)
VastaaPoistaEhkä tuossa ruokahaluttomuudessa on kyse lamaantumisesta, josta jossakin kommentissasi mainitsit. On ihan selvää että tuleva ultra jännittää sinua..
Voimahalauksia tulevaan koitokseen <3
Helmi, joo olen kyllä tosi iloinen, että meidän polilla on mahdollisuus käydä kunnolla puhumassa ammattilaisen kanssa ja tätä mahdollisuutta olen hyödyntänyt. Kyllähän se aina maksaa sen 27,50 e, mutta kyllä on ollut sen arvoista. Ja kun on kyseessä vielä henkilö, joka on erikoistunut näihin lapsettomuuden kiemuroihin. Olisin varmaan henkisesti paljon pahemmassa jamassa ilman tätä keskustelumahdollisuutta. Toivotaan, että köllöttelijöitä löytyy!
VastaaPoistaJunna, joo no on kai se 4 päivää ihan hyvä. Sitä vaan vaatii itseltään aina liikaa, tästäkin olemme terapeutin kanssa kyllä keskustelleet PALJON. Saatat hyvinkin olla oikeassa tuossa ruokahaluttomuusjutussa. Aion kyllä kysyä lääkäriltä, minkä verran hormoneilla on asian kanssa tekemistä. Jos siis saan suuni auki ja kysyttyä. Kiitos voimahalista!
Täällä jännätään ultrakuulumisia... :) *peukku* Ehkä noin neljäs kerta kun käyn kurkkaamassa tänään.
VastaaPoista