Tämä viikko on mennyt kyllä ihan hukkaan. En ole saanut mitään aikaiseksi. Onneksi opinnoissa on just nyt sellainen viikko, ettei ole pakko saada mitään valmiiksi. Vasta ensi viikon sunnuntai-iltaan mennessä, joten ensi viikolla pitää pystyä parempaan. Päässäni on pyörinyt vaan, että mikä minussa on vikana? Itseviha on ollut suurta. Miksi, miksi kehoni ei toimi niinkuin pitäisi? Miksi se joka kuukausi kyllä tuottaa munarakkulan ihan itsestään, mutta ei reagoi lääkkeisiin? Ovatkohan munasarjani hiipumassa? Pahinta on, että melkeinpä tiedän, ettei noihin kysymyksiini ole selvää vastausta. Ehkä AMH-testi (Anti-Mullerian Hormone) voisi selkeyttää sitä, ovatko munasarjani todellakin kalkkiviivoilla, mutta en tiedä, tehdäänkö meidän polilla kyseistä testiä. Se on kuulemma tosi kallis. Itse ajattelin käydä ostamassa ubikinonia, sillä väitetään olevan korjaavaa vaikutusta munasoluihin ja se voi auttaa lapsettomuuden hoidossa. Epätoivoista? Joo, alan pikkuhiljaa olla. Oikea puoli vatsasta vähän jomottaa vieläkin. En tiedä, mistä se johtuu. Ei siihen suoranaisesti koske, mutta tuntuu hieman painetta ja sellainen "siellä on jotain" -tunne. Eilen tuntui tosi alhaalla, jossain kohdun pohjalla vissiin, sellaista pistelyä myös ja sitten se tunne meni sinne oikealle. Onkohan tuossa minun oikeassa munasarjassani sittenkin jotain häikkää.
Mieheni on ollut aivan ihana, olen saanut osakseni paljon hellyyttä. Eilen hän kuitenkin sanoi, että häntäkin jo väsyttää tämä minun jatkuva alakulo. Eniten hänestä tuntuu pahalta tämä itseni vihaaminen. Hän on myös saanut puheistani sellaisen kuvan, että minä olen jo luovuttanut. Sen kuuleminen ravisteli minua, ja sanoinkin, että en todellakaan ole. Vaikka minusta nyt on tuntunut pahalta ja tottakai se masentaa, kun mikään ei tunnu onnistuvan, minä en silti luovuta. En minä todellakaan itseäni näillä hoidoilla kiusaisi, jos olisin varma, ettei meille sitä lasta tule vaikka mitä tekisi. Vaikka välillä toki tuntuu siltä. Minä en vaan uskalla ajatella sitä positiivista vaihtoehtoa, jotain itsesuojelua siinä on. Nyt olen päättänyt yrittää positiivisempaa otetta mieheni vuoksi. Yritän ainakin kovasti! Jos se ei onnistu, on asialle tehtävä jotain. Mieleni kyllä tuntuu nyt vähän hauraalta ja pelkään, miten seuraava vastoinkäyminen siihen vaikuttaa.
Tänään menen salille, ja joo, olen varovainen! Äiti lähtee mukaan, joten on siellä vahtimassa, että aloitan varovasti. En ota edes sykemittaria tänään mukaan, että en vahtaa kaloreita, vaan teen niinkuin omassa kehossa hyvältä tuntuu. Jos alkaa tulla ikäviä tuntemuksia taas tuonne vatsaan, niin sitten lopetan. Menemme äidin kanssa syömään salin jälkeen, mukavaa! Tänä aamuna henkinen vointini on itse asiassa ollut ensimmäistä kertaa kohtalainen sitten viime perjantain. Pakko minun on täältä nousta, emme me voi mennä seuraavaan hoitoon, ennenkuin mieleni on positiivisempi. Kahden edellisen hoidon epäonni kyllä silti kummittelee mielen taustalla koko ajan ja minua kyllä pelottaa.
Olisikohan minulle tehty tuo AMH-testi, kun joku testi tehtiin missä katsottiin missä kunnossa munasarjani ovat. Näyte lähetettiin analysoitavatksi käsittääkseni Saksaan. Voi silti olla että ymmärsin jotain väärin tuosta, kun tuntuu niin absurdilta ajatukselta, ettei Suomessa analysoitu. Vähän ihmettelin, kun lääkäri siitä sanoi ja sanoi että tuloksen saaminen kestää aika kauan. Tuloksena oli, että minulla on väsyneet munasarjat. Googlettelin tuota ja suurin osa tuloksista viittasi vaihdevuosien lähestymiseen ja lopetin googlettelun. Lääkäri sanoi että ei pidä olla huolissaan, että sitten vain hormoniannostuksia lisätään sen vuoksi ja on kuitenkin hyvä tietää asiasta etukäteen, että tietää noita annostuksia säätää.
VastaaPoistaMuakin alkoi nyt kiinnostaa tuo ubikinoni. Sehän vaikuttaa tosi hyvältä!
VastaaPoistaEn enää tiedä mitä sanoisin. Toivon teille kaikkea hyvää, mutta kun toiveet ei riitä. Kuulostaa niin kovin tuskaiselta, ja tuntuu pahalta kun ei tiedä miten auttaa, muuta kuin olemalla läsnä. Tänään on aurinko paistanut, ehkä se lämmittäisi myös siellä.
VastaaPoistaMeidän klinikalla tuo AMH kuuluu rutiinitesteihin, joten kaivelin papereita, eikä se näytä mitenkään erityisen kallis onneksi olevan muihin verrattuna: AMH on maksanut joulukuussa näköjään 70 e, kun progesteronit yms. ovat olleet 51 e kappale. Minäkin toivon voimia ja auringonpaistetta sinne!
VastaaPoistaPari vuotta sitten meille tarjottiin julkisella puolella mahdollisuutta osallistua tutkimukseen, joka liittyi tuohon AMH-asiaan. En vaan millään muista siitä mitään tarkempaa, kun jostain syystä emme lähteneet tutkimukseen mukaan... Mutta kysy tosiaan ihmeessä voidaanko se tutkia! Ja tuo ubikinoni alkoi kiinnostaa täälläkin kovasti.
VastaaPoistaHienoa kuulla että tunnet olosi ainakin vähän paremmaksi, toivon niin kovasti että olosi kohenee edelleen. Muiden lailla toivon paljon voimia sinulle ja myös miehellesi!
Annika, vaikea sanoa, oliko kyse juuri tuosta samasta testistä vai jostain muusta. Tosin, kuten Kahlaajatyttö tuossa alempana kertoo, testi ei olekaan niin kallis kuin mitä luulin, joten voisi olla, että sinulle tehtiin joku muu testi, jos piti ihan ulkomailla tutkia.
VastaaPoistaPyykkis, kävin eilen YA:sta ostamassa. Siellä vahvin versio tuosta oli 100mg, maksoi 37 € / 60 kpl. Kallista! Ostin sen ja päätin syödä 2 kapselia vuorokaudessa. Haluaisin kyllä syödä isommalla päiväannoksella, ehkä 400mg, mutta ehkä pitäisi vähän tutkailla olisiko tuota saatavilla vähän halvemmalla jostain. Tuossa laittamassani linkissähän tutkimuksessa käytettäisiin 600mg:n päiväannosta. Se on kyllä aika suuri!
Helmi, kiitos! Kyllähän tämä on niin perseestä (anteeksi sanavalinta!) koko tilanne, etten paremmin sanoisi. En tiedä, miten minun vielä tässä käy. Mutta eilen oli kuitenkin parempi päivä ja toivottavasti nyt saisin sitä positiivisuutta kerättyä ennen seuraavaa hoitoa.
Kahlaajatyttö, niin sehän on toki eri asia yksityisellä (käsittääkseni olitte siis yksityisellä asiakkaana?) kun siellä maksetaan testit itse. Julkisella ei oteta alkuun kuin ne pakolliset ja sitten myöhemmin lisää, jos lääkäri arvioi tarpeelliseksi. Esimerkiksi minulta ei ole progesteronitestiäkään otettu (liekö siksi, kun limis on aina ollut erinomainen?), vaan pelkästään ne alkukierrossa otettavat testit. Ne olivat normaalit silloin 1,5 v sitten. Meinaan kyllä ottaa lääkärin kanssa puheeksi, pitäisikö testit nyt uusia ja jotain muutakin ottaa. Kiitos kannustuksesta!
Helmikäs, kiitos ja sitä samaa sinne! Olemme molemmat kyllä kokeneet turhan kovia viime viikkoina... Toivottavasti tämä kaikki korvattaisiin nyt kevään edetessä iloisemmilla uutisilla!